Puolen vuoden projekti

Ajatus siitä, että yhden vaatteen ompelemiseen voi mennä puoli vuotta, tuntuu aika hassulta. Miten yhteen tavalliseen vaatteeseen saa uhrattua niin paljon aikaa? Eikä todellakaan kyse ole mistään hienosta mekosta tai puvusta, jossa olisi miljoona pientä yksityiskohtaa tai täydellisesti istuvasta vaatteesta. Vaan ihan tavallisesti hupparista/bomberista. Taisi olla itselle ensimmäinen ja viimeinen bomber. Lapselle voin ehkä kokeilla joskus, mutta vain painosanalla ehkä!

Itselle siis tänään viimeinkin valmistui Ottobren 2/2017 kaavalla Ommellisen ihanasta sinisestä Babushka roses-kankaansta bomber. Muutamaan kertaan purettu ja pienennetty. Ennen urakkaan ryhtymistä luin, että kaava on reilua kokoa ja kannattaa tehdä pienempi koko ja/tai ilman saumanvaroja. Minähän en tietysti leikatessa tätä uskaltanu toteuttaa, koska ainahan liian isosta saa pienemmän, mutta pienestä ei voi isontaa. No, jouduinpa ensimmäisen kokoamisen jälkeen ratkomaan ja leikkaamaan koko työn uusiksi. Ensi kerralla ehkä viisaampi? Tuskin.

Nyt kelitkin ovat viilenneet, eikä tällä "takilla" enää yksistään pärjää ulkona. Ehkäpä tämä takin alla menee t-paidan kaverina. Seuraavaksi täytyy alkaa syysvaatteita suunnittelemaan. To do-lista onkin lähes metrin pituinen..

-Taru