Vanhanaikaisesti..

Vuosi sitten näin ihanan talvimyssyn kaavan ja päätin samointein tilata sitä varten kankaat Nappinjalta.

Vuosi sen jälkeen. Tänään. Sain vihdoin myssyn kasaan. Kaava on Ainoan talvilakki.

Päällä beigeä tikkikangas ja vuori vihreää fleeceä. Korvien kohdalle tilasin vuoriin kiinni tuulensuojakankaasta palat.

Jep. Siinä kävi sitten vanhanaikaisesti. Tein liian ison! Kaava on tarkoitettu paksummalla joustamattomalle kankaalle.. Noh kasvaahan lasten päät. Ja olen tyytyväinen tähän ensimmäiseen vedokseenkin!

Lisäksi tarpeeseen päätin kokeilla Ottobren lohikäärmelakin kaavaa kupärämyssyn pohjana.. vaatii sekin muokkausta koska ensimmäinen koeversio oli päälaelta liian iso. Mutta uskoisin että käyttöön tämäkin tulee.

Kangas on Ainolan Etanan elämää trikoota.

-Marjo

Puolen vuoden projekti

Ajatus siitä, että yhden vaatteen ompelemiseen voi mennä puoli vuotta, tuntuu aika hassulta. Miten yhteen tavalliseen vaatteeseen saa uhrattua niin paljon aikaa? Eikä todellakaan kyse ole mistään hienosta mekosta tai puvusta, jossa olisi miljoona pientä yksityiskohtaa tai täydellisesti istuvasta vaatteesta. Vaan ihan tavallisesti hupparista/bomberista. Taisi olla itselle ensimmäinen ja viimeinen bomber. Lapselle voin ehkä kokeilla joskus, mutta vain painosanalla ehkä!

Itselle siis tänään viimeinkin valmistui Ottobren 2/2017 kaavalla Ommellisen ihanasta sinisestä Babushka roses-kankaansta bomber. Muutamaan kertaan purettu ja pienennetty. Ennen urakkaan ryhtymistä luin, että kaava on reilua kokoa ja kannattaa tehdä pienempi koko ja/tai ilman saumanvaroja. Minähän en tietysti leikatessa tätä uskaltanu toteuttaa, koska ainahan liian isosta saa pienemmän, mutta pienestä ei voi isontaa. No, jouduinpa ensimmäisen kokoamisen jälkeen ratkomaan ja leikkaamaan koko työn uusiksi. Ensi kerralla ehkä viisaampi? Tuskin.

Nyt kelitkin ovat viilenneet, eikä tällä "takilla" enää yksistään pärjää ulkona. Ehkäpä tämä takin alla menee t-paidan kaverina. Seuraavaksi täytyy alkaa syysvaatteita suunnittelemaan. To do-lista onkin lähes metrin pituinen..

-Taru

Verson puodin ompelukerhohaaste Sienisato

Jälleen kerran osallistuin Verson puodin ompelukerhoon. Yllätyksenä saimme sienikuosillisen kankaan, jonka tehtävänantona oli tehdä ompelus jemmalla.
Uudelleen PaaPiin kaavakirja esille ja selailemaan!

Tyttäreni on kasvanut kesän aikana ulos housuistaan, joten tarve oli selkeä punainen lanka, kun lähdin kangasta leikkaamaan.

Tuloksena pienen väriroiskeen kanssa PaaPiin Repo-kaavalla housut takataskuilla koossa 98cm

Täytyy sanoa että miehenkin mielestä kangasta näyttää näin vaatteessa paremmalta kuin pakassa!
Taskutkin onnistuivat yli odotusten!

-Marjo

PaaPiin Vilja-taskumekko

Ostin itselleni jo ennakosta PaaPiin kaava kirjan, mutta harmikseni en ole ehtinyt tai saanut aikaiseksi siitä tehdä kuin muutaman kaavan verran vaatteita..
Nyt päätin tehdä koeversiona tyttärelleni Vilja -taskutunikan ja sainkin (kiitos kangasvalintani) tuskastella perfektionismini kanssa.. kohdistukset eivät todellakaan ole vahvinta alaani.

Mutta voin iloisesti todeta etten joutunut kuin kerran purkamaan ja lopputulos onnistui yli odotusten!

Tämän onnistumisen saattelemana uskalsin lähteä työstämään kummitytölle syntymäpäivälahjaa.. siitä lisää sitten syyskuun loppupuolella 😉

-Marjo

Tunika asenteella

Ja jottei tunikat loppuisi kaapista!
Vimman merenpoika-letistä tunika tai miksei myös mekko 😚

Minut löytää myös facebookista: KettuAinen

-Marjo

Kettuliinin Suomi 100v -kuosi

Ihastuin tähän kankaaseen heti kun näin sen. Mielestäni tämä kuosi vaan on niin!
Kangas on Iloiselta Kettuliinilta tilattua joustocollegea, joka sai Ehta-tunikan muodon 💓
Tästä tulee ehdottomasti yksi lempivaatteistani!

Ehta-kaavasta on hitaasti alkanut tulla luottokaavani. Se oli ensimmäinen ostettu kaava, jonka hankin, kun useat kotiompelijat sitä kehuivat. Alkuun en sille lämmennyt, koska koin haluavani tyköistuvamman kaavan.. mutta nyt olen alkanut haluta olla itselleni lempeämpi ja tämä kaava on sen ruumiillistuma.

-Marjo

Ristiäislahja

Puolisoni sisko pyysi tyttärelleen ristiäislahjaksi jotain jonka voisi säilyttää sitten käytön jälkeenkin muistona. Siitä se oikeastaan ajatus sitten lähti..
Yhdessä oman tyttäreni kanssa valitsimme tilkut aikaisemmista projekteista ylijääneistä kankaanpaloista ja tukikangasta hyödyntäen tein torkkupeiton. Kaveriksi rapinalelu jonka sisällä on paistopussi (kestää pesukin sitten).

- Marjo